Ensimmäisen Italia-kuukauden kohokohdat

Tänään, tiistaina, on kulunut tasan kuukausi siitä, kun mun lento saapui Bergamon lentokentälle. Ekan kuukauden jälkeen voin sanoa olevani tyytyväinen, että lähdin tänne. Olen oppinut paljon enemmän kuin osasin odottaa, vaikka etenkään alku ei ollut ihan helppo ja pari ensimmäistä viikkoa kului itkien. Enkä ole edelleenkään varma perheestä tai siitä, kuinka kauan tahdon täällä olla.
Tässä on muutama kohokohta ensimmäiseltä kuukaudelta.


Brescian linna
Ensimmäisen sunnuntain vietin kävellen ympäri Brescian linnan aluetta. Linna sijaitsee vanhan kaupungin laidalla ja koko Brescia näyttää aivan upealta sieltä katsottuna. Niitä maisemia katsellessa tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että mä ehkä selviän tästä matkasta - ainakin mulla on hyvää jäätelöä ja kauniit maisemat. Oli itse linnakin hieno ja olisi varmaan ollut kiinnostava käydä museoissa, jotka alueella ovat.



Bologna
Bologna ylitti kaikki mun odotukset. En tiennyt tästä bolognesen kodista oikeastaan mitään ennen siellä käyntiä, joten odotuksia ei paljon ollutkaan. Kaupunki yllätti mut suuruudellaan ja kauneudellaan. Oli ihana viettää päivä kävellen katettuja jalkakäytäviä pitkin ja ihastellen punertavanhehkuisia taloja. Mun lempparinähtävyydet olivat Piazza Maggiorre ja siellä oleva Neptunuksen patsas, sekä kaksi tornia.


Venetsia
Venetsiasta mulla oli paljon odotuksia, onhan se yksi maailman tunnetuimmista kaupungeista. Varmaan juuri sen vuoksi en nauttinut Venetsiasta yhtä paljon kuin Bolognasta. Sää oli hyvä ja sanoisin Venetsiaa yhdeksi kauneimmaksi näkemäkseni kaupungiksi, mutta Bologna on tällä hetkellä mun suosikki. Kävin myös mahtavassa Dogen palatsissa, opiskelijakortilla se oli sen verran halpa.

5 x kulttuurihokki Pohjois-Italiassa

 

Viikko sitten jätin hyvästit perheelle ja poikaystävälle Turun lentokentällä. Viikko sitten mä aloitin uuden elämän aupairina Bresciassa, korkeiden vuorien varjossa. Pakko sanoa, etten osannut kuvitella kulttuurishokin tuntuvan tältä. Kaikki tuntuu vieraalta, enkä tiedä miten asiat kuulu tehdä. Ensimmäinen viikko on ollut hankala, mutta sitä osasin tavallaan odottaa. Listaan nyt 5 asiaa, jotka tuntuvat vierailta.

1. Siisteys. Kodin on oltava tiptop-kunnossa koko ajan. Muruset pyyhitään lattialta joka ikisen aterian jälkeen, ulkona ollaan eri vaatteissa kuin sisällä ja vaatteet silitetään ennen kuin ne laitetaan kaappiin. Mulle tällainen nipottaminen tuntuu täysin turhalta.

2. Asiat sanotaan suoraan, eikä sitä pidä ottaa henkilökohtaisesti. Vihaan ja rakastan suoraa palautetta. Se opettaa kaikkein parhaiten, mutta tuntuu välillä myös ikävältä. Erityisen inhottavaa on saada palautetta virheistä lasten edessä, eiväthän lapset silloin opi kunnioittamaan mua ja pitämään mua auktoriteettinä.

3. Muihin ei luoteta. Ikkunoita peittää kalterit ja uloslähtiessä on laitettava hälytykset päälle. Kun kerrostalossa nähdään vieraannäköisiä ihmisiä, kysytään, mitä he tekevät siellä. Kaupassa itsepalvelukassoista ei pääse läpi, jos ei näytä kuittia ostoksista. Kaikki tuntuu turhan kontrolloidulta, mutta kai se on Italiassa tarpeen.

4. Kaikki puhuvat paljon. Hiljaisena suomalaisena suuri puheentulva tuntuu välillä jopa puuduttavalta ja pitkän päivän jälkeen kaipaan yleensä hetkeä hiljaisuudessa. Musta on kuitenkin kiva kuunnella muiden juttuja, ikävältä tuntuu vain se, että myös multa odotetaan paljon puhetta. Yksi päivä mulle valitettiin siitä, että sanon "yeah" enkä "yes", koska olen Italiassa ja Italiassa pitää puhua paljon.

5. Lapset ovat vähemmän itsenäisiä. Ajattelin, että 10- ja 7-vuotiaita lapsia olisi helppo vahtia, koska he osaavat tehdä asioita itsenäisesti. Joudun kuitenkin olemaan heidän kanssaan suihkussa ja ylittämään tien käsi kädessä. Lapset myös käyttäytyvät huonommin kuin suomalaiset, mutta heiltä odotetaan parempaa käyttäytymistä kuin Suomesssa.

Lisää outoja asioita Italiasta tulee varmasti seuraavien kuukausien aikana, mutta nämä ovat ensimmäisen viikon jälkeen päälimäisenä mielessä. Koti-ikävä on kova, mutta kyllä se tästä.