Lokakuussa olin onnellinen, koska...

...lehdet. Ja se syksyinen fiilis, joka niiden mukana tuli.

...mulle tuli vihdoinkin se syksyinen fiilis (kuten ylempänä jo sanoinkin), jota mulle ei yleensä vielä syyskuussa tule.

...toinen jakso alkoi. Ja eka koeviikko oli ohi. Musta tuntuu vihdoinkin siltä, että koulu on oikeasti alkanut. Toisaalta en enää jaksa tehdä läksyjä (heh) eikä muutaman viikon päässä odottava uusi koeviikko kuulosta kovin houkuttelevalta.

...mulla oli aikaa katsoa kaikki ne leffat, jotka olin halunnut katsoa jo pitkään. Sain käpertyä illalla sohvalle peiton alle ja uppoutua leffan maailmaan läksypinon kasvaessa. Mun seuraavasta koeviikosta tulee kyllä kamala!

...kävin leffateatterissa pitkästä aikaa. Yleensä mä katon enemmän leffoja leffateatterissa kuin kotona, mutta viime aikoina se on mennyt vähän toisinpäin. Kävin parin kaverin kanssa katsomassa Infernon syyslomalla, mutta leffa ei vastannut odotuksiani. Mua ei oikeastaan olisi kiinnostanut, vaikka Tom Hanks ei olisi saanut pelastettua maailmaa rutolta.

...yökyläily ja aamuyön väsyneet jutut ovat vaan parhaita. Sipsien syöminen kavereiden kanssa keskellä yötä Netflixiä katsoen on ihan eri juttu kuin saman tekeminen yksin tai keskellä päivää.

...tortillat maistuvat taivaallisilta pitkän tauon jälkeen. Tai maistuisivat ne varmaan muutenkin, mutta lokakuussa söin niitä pitkästä aikaa.

Mikä teki teidät onnelliseksi lokakuussa?

6 parasta kauhuleffaa viikonlopuksi (jotka löytyvät Netflixistä)

Maanantaina on halloween ja mä rakastan katsoa kauhuleffoja näihin aikoihin. Siksi siis ainakin osa tästä seuraavasta viikonlopusta menee niiden parissa, vaikka tulenkin katumaan sitä heti maanantaiaamuna, koska mulla on muutaman aloittamattoman kouluprojektin palautus ensi viikolla. Kokosin kuitenkin lyhyen listan tähän mun mielestä hyvistä kauhuleffoista, jotka löytyvät myös Netflixistä.

Silent hill   Pelisarjaan perustuvassa leffassa äiti vie tyttärensä autioituneeseen kaupunkiin, josta tytär puhuu unissaan. Arvata saattaa, ettei kaikki mene suunnitelmien mukaisesti. Tässä leffassa mua ainakin hämmensi viimeinen kohtaus ja mun oli pakko googlata mitä siinä tapahtui leffan päätyttyä.

The Unborn   Nuori nainen näkee painajaisia ja saa outoja näkyjä ja pian hänen ystävillensäkin alkaa tapahtua outoja. Leffa saa kiinnostumaan siitä, mitä painajaisten takana on ja miten menneisyys liittyy asiaan. Vaikka luin melkoisesti huonoja kommentteja leffasta, pidin itse erityisesti juonesta.

The Amityville Horror   Perhe muuttaa halpaan, isoon taloon, jossa on aikaisemmin murhattu kokonainen perhe. Onko vaikea arvata, että pian alkaa tapahtua kummia? Ennen leffan katsomista kannattaa selata nopeasti Amityvillen tarina esim. täältä, sillä leffa perustuu tositapahtumiin. (Kannattaa laittaa äänet pois ennen linkin avaamista) Olenko ainoa, joka (SPOILERIVAROITUS) ei antanut anteeksi koiran kuolemaa?

Scream   Monesti nähty leffa, jonka voi taas katsoa. Jatko-osat eivät sitten olekaan kovin hyviä, eivät oikeastaan edes katsomisen arvoisia.

Viimeinen talo vasemmalla   Mitä tapahtuu, kun paljastuu, että oudoilta vaikuttavat vieraat raiskasivat talon isännän tyttären? Hyvä leffa, jos haluaa nähdä jotain vähän ällöttävämpää.

Hohto   Katsellessa kuinka perheen isä tulee hulluksi hotellissa, jossa on aikaisemmin murhattu perhe, voi samalla nauraa leffan vanhuudelle. Ainakin jossain vaiheessa Netflix oli suomentanut pojan hokeman "redrum" (väärinpäin murder) punaiseksi huoneeksi. Kertokaa mulle onko se edelleen siellä!

"Jokaisella on ongelmia"

"Jokaisella on ongelmia. Jotkut osaavat piilottaa ne, mutta jokaisella on ongelmia", sanoi pappa. Istuin pari kesää sitten hänen kanssaan mökillä pihakeinussa ja kuuntelin, kun hän kertoi omasta nuoruudestaan ja antoi elämänohjeita. Monikaan niistä ei jäänyt mieleeni, mutta tuon minä muistan edelleen.

Oletan usein, että muiden elämä on helppoa ja että olen ainoa, joka itkee päiväkirjalleen huonosta päivästä tai stressaa pienistä asioista. Kaikkien kavereideni elämät näyttävät päällepäin täydellisiltä ja huomaan välillä kadehtivani heitä. Tajusin vasta pari vuotta sitten avauduttuani pitkästä aikaa yhdelle kavereistani, että heilläkin on omia ongelmia. Osa samanlaisia kuin omani enkä ole ongelmieni kanssa yksin.

Oivallukseni jälkeen tajusin, ettei kukaan ole täydellinen. Kaikilla on pelkoja ja kaikki ovat epävarmoja jostain. Oli se sitten ulkonäköön tai johonkin muuhun liittyvää. Aloin katsoa muita eri tavalla. En nähnyt muita enää jumalallisina hahmoina, joiden ei tarvinnut huolehtia samanlaisista lapsellisista ongelmista kuin minun. Omatkin ongelmani tuntuivat paljon pienemmiltä, kun tiesin, etten ollut ainoa. Se teki elämästäni paljon helpompaa.

Be kind, for everyone you meet is fighting a hard battle

Kun tiedän, etten ole ainoa minun on paljon helpompi avautua toisille. Minun on helpompi uskoa, että jollain toisella voi olla samankaltaisia ongelmia ja joku voi auttaa minua pääsemään niistä yli. En myöskään kohtele toisia, kuin he ansaitsisivat minua huonompaa kohtelua, sillä he eivät joudu kamppailemaan samanlaisten asioiden kanssa kuin minä arjessa. Kun tiedän, että jotain muutakin jännittää puheen pitäminen, en jännitä enää niin paljoa.

Olen saanut isovanhemmiltani monia hyviä neuvoja, joista olen hyvin kiitollinen ja tämä on vain yksi niistä. Millaisia neuvoja te olette saaneet isovanhemmiltanne?

5 asiaa, jotka opin ekasta koeviikosta

Moi!

Koulun alkamisen jälkeen en ole tänne paljoa kirjoitellut. Stressi ja muut kouluhommat puskivat päälle, enkä pystynyt kirjoittamaan mitään niinä parina kertana kun blogin avasin. Nyt musta tuntuu, että mä osaan aikatauluttaa paremmin asioita ja pystyn ehkä jatkamaan blogin kirjoittamistakin.

Mun eka koeviikko ei mennyt ihan niin kuin odotin. Luulin, etten saisi yhtäkään koetta valmiiksi ajallaan, mutta lähdin viimeisten joukossa vain parista kokeesta. Oletin myös, ettei mun tarvitsisi lukea ruotsin kokeeseen oikeastaan yhtään. No, tulokset osoittavat toista. Joten mitä mä opin ensimmäisestä koeviikosta?

1. Pieni stressi on mulle vain hyvä juttu. Kokeet, joita stressasin, sujuivat paljon paremmin kuin ne, joista en ollut huolehtinut ollenkaan.

2. Muistiinpanojen tekeminen tietokoneella ei ole mun juttu. Tein parin aineen muistiinpanot tietokoneella, koska en jaksanut raahata vihkoja mukana ja ajattelin sen olevan helpompaa. Niiden kanssa oli kuitenkin paljon hankalampi harjoitella kokeeseen ja yhteiskuntaopin välikoe (johon tein muistiinpanot koneella) sujui paljon huonommin kuin koeviikon koe (johon tein muistiinpanot vihkoon)

3. Mun on opeteltava tekemään lukuaikataulu. Mä kyllä tällekin koeviikolle tein sellaisen, mutta se osoittautui toimimattomaksi. Seuraavaa aikataulua tehdessäni mun täytyy kiinnittää huomiota myös kappaleiden pituuksiin eikä vain määrään.

4. Mun pitää unohtaa Netflix koko viikoksi. En jaksa edes laskea kuinka monta kertaa unohduin katsomaan jotain uutta sarjaa, vaikken ollut aloittanutkaan seuraavan päivän kokeeseen lukemista.

5. Kouluhommat eivät lopu koeviikon loppumiseen. Uusi jakso alkaa ja läksyjä tulee taas kasoittain. Koeviikon rentous alkaa tuntua taas parin päivän päästä lomalta.