"Jokaisella on ongelmia. Jotkut osaavat piilottaa ne, mutta jokaisella on ongelmia", sanoi pappa. Istuin pari kesää sitten hänen kanssaan mökillä pihakeinussa ja kuuntelin,
kun hän kertoi omasta nuoruudestaan ja antoi elämänohjeita. Monikaan niistä ei jäänyt mieleeni, mutta tuon minä muistan edelleen.
Oletan usein, että muiden elämä on helppoa ja että olen ainoa, joka itkee päiväkirjalleen huonosta päivästä tai stressaa pienistä asioista. Kaikkien kavereideni elämät näyttävät päällepäin täydellisiltä ja huomaan välillä kadehtivani heitä. Tajusin vasta pari vuotta sitten avauduttuani pitkästä aikaa yhdelle kavereistani, että heilläkin on omia ongelmia. Osa samanlaisia kuin omani enkä ole ongelmieni kanssa yksin.
Oivallukseni jälkeen tajusin, ettei kukaan ole täydellinen. Kaikilla on pelkoja ja kaikki ovat epävarmoja jostain. Oli se sitten ulkonäköön tai johonkin muuhun liittyvää. Aloin katsoa muita eri tavalla. En nähnyt muita enää jumalallisina hahmoina, joiden ei tarvinnut huolehtia samanlaisista lapsellisista ongelmista kuin minun. Omatkin ongelmani tuntuivat paljon pienemmiltä, kun tiesin, etten ollut ainoa. Se teki elämästäni paljon helpompaa.
Be kind, for everyone you meet is fighting a hard battle
Kun tiedän, etten ole ainoa minun on paljon helpompi avautua toisille. Minun on helpompi uskoa, että jollain toisella voi olla samankaltaisia ongelmia ja joku voi auttaa minua pääsemään niistä yli. En myöskään kohtele toisia, kuin he ansaitsisivat minua huonompaa kohtelua, sillä he eivät joudu kamppailemaan samanlaisten asioiden kanssa kuin minä arjessa. Kun tiedän, että jotain muutakin jännittää puheen pitäminen, en jännitä enää niin paljoa.
Olen saanut isovanhemmiltani monia hyviä neuvoja, joista olen hyvin kiitollinen ja tämä on vain yksi niistä. Millaisia neuvoja te olette saaneet isovanhemmiltanne?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, se näytetään hyväksynnän jälkeen :)