Siivosin tässä yksi päivä mun Right now-listaa eli listaa, jolle tungen kaikki mun sen hetken lempibiisit. Päädyin lopulta poistamaan vain pari biisiä, vaikka tiedän hyppääväni lähes kaikkien biisien yli bussimatkoilla. Tai niin monen kuin ilmaisella Spotifylla on mahdollista. Ja joka ikisellä bussimatkalla mä ikävöin niitä aikoja kun vielä pystyin hyppäämään jokaisen biisin yli Spotify Premiumilla. Mainoksetkaan ei ärsytä mua niin paljon kuin huonot biisit, joita ei voi skipata.Mun vaatekaappi pursuaa vaatteista. Joka ikinen aamu mä päivittelen kuinka mun pitäisi siivota se ja karsia pois kaikki ne vaatteet, joita en enää käytä. Voisin vaikka myydä ne ja saada rahaa. Silti siivotessani saan itseni uskomaan, että tulen vielä joku päivä käyttämään 3 vuotta vanhaa paitaa, jota vihasin jo ostaessani.
Miksi asioista luopuminen on niin vaikeaa? Vaikka kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin biisit yhdellä listalla tai vaate, jolla ei edes ole niin suurta tunnearvoa. Mulla ainakin luopumisen vaikeus ulottuu myös vanhoihin tapoihin ja muistoihin. Mun on vaikea hyväksyä etääntyminen vanhasta kaverista. Silti mä en ole koskaan ajatellut pelkääväni uutta. Päinvastoin, yleensä mä olen innoissani uusista asioista.
Ehkä mä vaan pelkään, ettei uusi ole yhtä hyvä kuin vanha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, se näytetään hyväksynnän jälkeen :)