7 parasta asiaa Vampyyripäiväkirjojen seiskakaudesta

Huom! Lista saattaa hieman spoilata, älä lue, jos haluat pitää itsesi vielä pimennossa ihan kaikesta!

Sain Vamppyyripäiväkirjojen seitsemännen kauden katsottua juuri vähän aikaa sitten. Olin odottanut tätä ihan sika kauan ja pakko sanoa, tää kausi ylitti mun odotukset. Moni kouluprojekti sai jäädä hetkeksi sivuun, vaikka mun suosikkikauden paikkaa pitää edelleen viides kausi. Kuten pari edellistä kautta, mä lainasin tämänkin mun kaverilta (kiitti ihan sikana jos luet tätä!). Joten tässä 7 parasta asiaa tältä kaudelta.

1. Uudet parit, joiden shippaamista en edes ajatellut, mutta jotka toimivat silti erittäin hyvin. Varsinkin Bonnie on mun mielestä erityisen söpö uuden kultansa kanssa.

2. Ajassa hyppivä tarinankerronta tekee kaudesta vieläkin kiinnostavamman. Pienet hypyt kolmen vuoden päähän tulevaisuuteen sai mut haluamaan tietää lisää kaikesta siitä, mitä siinä välissä tapahtui ja mikä johti niihin yllättäviin tapahtumiin.

3. Uusista pahiksista saa taas ärsyyntyä. Silti mun mielestä aikaisempien kausien pahikset olivat paljon ärsyttävämpiä. Mä vihasin Katherinea, mutta Kai taitaa olla mun ärsyttävyyslistalla ykkösenä. Melkein pelkästään kuudennen kauden lopun takia.

4. Uusi kausi oikeasti koukuttaa ja ylittää odotukset. Mä ainakin odotin tosi tylsää ja väkisin jatkettua kautta kuudennen lopetuksen takia. Kuudes kausi oli muutenkin vähän tylsä, eikä edes kovin kiinnostava.

5. (SPOILERI! Älä lue ellet ole katsonut kuudetta kautta) Elenan puuttuminen ei häirinnyt olenkaan. Elenan rooli on muutenkin pienentynyt kausi kaudelta, enkä jäänyt kaipaamaan mitään muuta kuin niitä ihania Delena kohtauksia. (Jep, oon Team Damon)

6. Vauvat!

7. Kauden lopetus on hyvä. Ei liian ärsyttävä (seuraava vuosi ei ole yhtä kärsimyksen täytteinen kuin viidennen kauden jälkeinen), mutta kuitenkin pieni cliffhangeri. En malta odottaa kasikautta!

Mä aloitin Vampyyripäiväkirjojen katsomisen pari vuotta sitten ja mä rakastan sitä (ja Damonia) edelleen yhtä paljon kuin silloin. Mutta nyt kun mulla ei ole yhtäkään kautta katsottavana, mä menen tekemään ne kouluhommat oikeasti. Tai sitten käperryn sohvannurkkaan ja alan katsoa the 100 -sarjan kolmatta kautta.

Oletteko jo katsoneet Vampyyripäiväkirjojen seitsemännen kauden? Mitä tykkäsitte siitä?

En tahtoisi päästää irti

Siivosin tässä yksi päivä mun Right now-listaa eli listaa, jolle tungen kaikki mun sen hetken lempibiisit. Päädyin lopulta poistamaan vain pari biisiä, vaikka tiedän hyppääväni lähes kaikkien biisien yli bussimatkoilla. Tai niin monen kuin ilmaisella Spotifylla on mahdollista. Ja joka ikisellä bussimatkalla mä ikävöin niitä aikoja kun vielä pystyin hyppäämään jokaisen biisin yli Spotify Premiumilla. Mainoksetkaan ei ärsytä mua niin paljon kuin huonot biisit, joita ei voi skipata.

Mun vaatekaappi pursuaa vaatteista. Joka ikinen aamu mä päivittelen kuinka mun pitäisi siivota se ja karsia pois kaikki ne vaatteet, joita en enää käytä. Voisin vaikka myydä ne ja saada rahaa. Silti siivotessani saan itseni uskomaan, että tulen vielä joku päivä käyttämään 3 vuotta vanhaa paitaa, jota vihasin jo ostaessani.

Miksi asioista luopuminen on niin vaikeaa? Vaikka kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin biisit yhdellä listalla tai vaate, jolla ei edes ole niin suurta tunnearvoa. Mulla ainakin luopumisen vaikeus ulottuu myös vanhoihin tapoihin ja muistoihin. Mun on vaikea hyväksyä etääntyminen vanhasta kaverista. Silti mä en ole koskaan ajatellut pelkääväni uutta. Päinvastoin, yleensä mä olen innoissani uusista asioista.

Ehkä mä vaan pelkään, ettei uusi ole yhtä hyvä kuin vanha.

Ärsyttää

Ärsyttää, kun en ehtinyt ostaa uusia talvikenkiä ennen ensilumen satamista.
Ärsyttää, kun tuulee vastatuuleen.

Ärsyttää, kun helpoksi luulemani matikankoe onkin vaikea.

Ärsyttää, kun musiikintunnilla pitää laulaa heti aamusta. Tai soittaa kitaraa, vaikka sormet on jäässä.

Ärsyttää, kun jokaisella kurssilla pitää tehdä joku projekti.

Ärsyttää, kun joku puhuu ärsyttävästi.

Ärsyttää, kun kavereiden on käytävä joka tunnin välissä vessassa.

Ärsyttää, kun pääsen kotiin viisi minuuttia normaalia myöhemmin juututtuani hitaasti kävelevän mummojoukon taakse.

Ärsyttää, kun en saa aloitettua minkään kouluhomman tekoa.

Ärsyttää, kun en saa bussista istumapaikkaa.


Ärsyttää, kun koneesta loppuu akku ennen viimeistä tuntia.
Ärsyttää, kun kännykästä loppuu akku ekan tunnin jälkeen ja matkalaturi jäi kotiin.
Ärsyttää, kun bussikuski alkaa säätää juuri ennen omaa pysäkkiä, eikä millään jaksaisi kävellä sitä ylimääräistä 200 metriä.
Ärsyttää, kun säästöpossussa ei ole edes sitä paria kymmentä senttiä tikkariin.
(tämän kirjoittamisen jälkeen löysin pöydältä 20 senttiä)

Ärsyttää, kun kaikki kivat sukat loppuu.
Ärsyttää, kun koira sotkee vastasiivotun talon.
Ärsyttää kaikki.
Mikä teitä on ärsyttänyt viime aikoina?

Kun vaan itkettää

Viime keskiviikon ja torstain välinen yö ei ollut mun parhaimpia. Monen pienen asian yhdistelmä aiheutti mulle tosi huonon olon ja mä sain itkeä pitkälle aamuyöhön. Pieni osa saattoi johtua Trumpin voiton aiheuttamasta katkeruudesta, mutta saattaa olla ettei. Mä en loppujen lopuksi edes tiedä mikä sai mut valvomaan niin pitkään kyyneleet silmissä. Mutta ei niistä syistä sen enempää.

Mulle on aika harvinaista itkeä noin paljon. Vaikka kyllä mä itken, aika useinkin. Mulla on kuitenkin tiettyjä juttuja, joiden tekeminen auttaa mua saamaan ajatuksen muualle ja näiden vinkkien ansiosta mä sain nytkin ne muutaman tunnin yöunet (torstai sujui koulussa sitten vähän väsyneemmin). Nää jutut siis auttaa mua mun huonoon oloon.

Kirjoittaminen. Mulla on päiväkirja, jota kirjoitan yleensä ollessani erittäin surullinen tai erittäin iloinen. Tai vain erittäin tylsistynyt. Päiväkirjan lisäksi mä kirjoitan yleensä mun kännykän muistioon lyhyitä runoja, joista ei löydä päätä tai häntää enää seuraavana päivänä. Mä taisin keskiviikkona kirjoittaa jotain tänne blogiinkin luonnokseksi, mutta poistin jutun heti aamulla. Onneksi en ehtinyt julkaista sitä!

Lukeminen. Mua helpottaa toiseen maailmaan ja toisen ihmisen elämään eläytyminen. Joskus yhden sivun lukeminen on tarpeeksi, joinain öinä mun pitää lukea koko kirja.

Pinterestin selaaminen. Kukaan mun tuttu ei seuraa mua pinterestissä, enkä mä seuraa ketään mun tutta. Jotenkin pinterestistä on tullut mulle se oma rauhan palatsi, vaikkei mua oikeastaan kiinnosta suurin osa jutuista, joihin siellä törmään. Jokin siinä vaan saa mut rauhoittumaan.

Onko teillä lisää vinkkejä?

PS. Hyvää isänpäivää!

Vinkit täydelliseen aamuun

Kun mulla on (yleensä sunnuntaina) aikaa aamuisin, mä haluan viettää niin hitaan ja  rentouttavan aamun kuin vain mahdollista. Vaikka mun pitäisi sinä päivänä tehdä vaikka mitä, mä yleensä otan aamun itselleni ja yritän rentoutua. Joten tässä on mun vinkit sellaiseen täydelliseen, rentouttavaan aamuun!

Älä nouse heti herättyäsi, mutta älä yritä nukahtaa uudelleen. Vaikka mä ainakin eksyn helposti aamuisin takaisin unimaailmaan, kirjan lukeminen tai pelkkä somejen selaaminen rentouttaa mua enemmän kuin epämääräinen katkonainen torkku-uni.

Älä ota kännykkää aamupalalle, vaikka sun sängyssä aloitettu somejen selaaminen olisikin jäänyt kesken. Lue lehteä tai mainoksia tai vain tuijottele ulos ikkunasta naapurien tekemisiä.

Valmista itsellesi kunnon aamupala ja käytä siihen aikaa normaalia enemmän. Älä kiirehdi tekemään asioita leivän ollessa paahtimessa tai kaakaon mikrossa. Hyvä, kunnon aamupala saa mut ainakin heti paremmalle tuulelle ja mulla on sunnuntaille oma aamupalakippo.

Käytä aamupalalla aikaa. Vaivalla valmistettu aamupala on mukava syödä kiireettömästi.

Käy suihkussa. Tai kylvyssä, kummasta tykkäät enemmän. Sen lisäksi, että saat pienen mietintätauon, puhtaana ja suihkunraikkaana on paljon mukavampi aloittaa uusi päivä, vaikket olisi menossakaan mihinkään.

Mikä tekee teidän aamuista täydellisen?

Movie Monday #1

Mun tulee nykyään katsottua sen verran paljon leffoja, että ajattelin aloittaa tällaisen Movie Monday sarjan. Jokaisessa postauksessa esittelisin noin kolme viime aikoina katsomaani hyvää leffaa ja suosittelisin niitä teille. Näitä ei kuitenkaan ilmestyisi joka viikko, koska blogini olisi muuten täynnä näitä. Lisäksi mä katson enimmäkseen huonoja leffoja, joten en saisi kolmea leffaa kasaan viikossa. (haha)

Slummien miljonääri (2008)
Kaikki tietävät Haluatko miljonääriksi? -tietokilpailun. Slummien miljonääri kertoo intialaispoika Jamal Malikista, joka on vastannut kaikkiin tietokilpailun kysymyksiin oikein ennen viimeistä kysymystä. Hänet pidätetään epäiltynä huijauksesta, sillä miten muka nuori slummipoika voisi tietää kaiken? Leffassa saadaan tietää Jamalin vaikeasta lapsuudesta hänen kertoessaan, miten tiesi vastaukset kaikkiin kysymyksiin.

Slummien miljonääri tuli vähän aikaa sitten TV:stä ja jo silloin joku kaverini suositteli tätä minulle. Ajattelin hankkivani sen kirjastosta, kunhan olen ensin hommannut uuden kirjastokortin (mikä mun on pitänyt tehdä jo kolme vuotta). Kuulin monilta muiltakin pelkkää hyvää tästä leffasta, joten katsoin sen heti huomattuani sen Netflixissä.

Mä tykkäsin eniten siitä, miten leffa hyppii kiinnostavasti menneisyyteen ja takaisin nykyhetkeen. Jamalin lapsuudesta kerrottiin kiinnostavasti, enkä mä tylsistynyt leffan aikana ollenkaan.

Warm Bodies (2013)
Juoni tiivistettynä: Zombie rakastuu ihmiseen. Siinä kaikki mitä tiesin ennen leffan katsomista ja mä oon tyytyväinen, etten tiennyt muuta. Vaikka tuo rakastuminen onkin koko ajan leffan keskiössä, siinä on paljon muuta, mitä en odottanut.

Mä halusin nähdä tämän jo silloin 12-13-vuotiaana, kun tämä ilmestyi. Leffateatteriin meneminen tuntui vielä silloin liian vaivalloiselta ja kun löysin tämän Viaplaysta (joka mulla joskus oli), mua ei vain kiinnostanut katsoa tätä. Muutama ilta sitten hypähdin innosta huomatessani tämän Netflixissä ja aloitin heti katsomisen.

Mä tykkäsin tästä juuri siksi, että tässä oli vähän muutakin kun sitä rakkautta. Muuten leffassa se rakkauden pelastava vaikutus meni vähän yli, mutta mua enemmän nauratti kuin ärsytti se. Loppujen lopuksi rakkaustarina oli aika söpö.

Synttärit (1984)
Päähenkilö Samanthan syntymäpäivä unohdetaan, kun hän täyttää 16 vuotta, koska hänen siskonsa on menossa naimisiin seuraavana päivänä. Lisäksi hän on ihastunut koulun suosittuun poikaan(jolla on kaiken lisäksi tyttöystävä), kun taas nörttipoika on ihastunut Samanthaan.

En pitänyt leffasta nähtyäni sen ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten. Katsoin sen kuitenkin pari viikkoa sitten uudestaan tylsyyksissäni ja tällä kertaa mä tykkäsin siitä ja se sai mut nauramaan! Varsinkin Samanthan isovanhempien mukanaan tuoma kiinalainen vaihto-oppilas on naurettavan seko uuden tyttöystävänsä kanssa.

Olisiko teillä jotain hyviä leffasuosituksia?

Mitä halloweenin jälkeen?

Vastatakseni otsikon kysymykseen: no tietenkin joulu! Mä rakastan joulua ja sen odotus alkaa heti, kun halloween on ohi ja marraskuu alkaa. Mä rakastan joululauluja, pipareita ja siskojen kanssa yhdessä leipomista. Mä rakastan joulukuusen koristelua ja niitä koristeita, ensilumen satamista, vaikkei sitä lunta jouluksi jäisikään ja kaikkia niitä jouluohjelmia, joiden katsominen muuhun aikaan vuodesta tuntuu tyhmältä.

Mutta parasta joulussa on ehdottomasti se odotus.


Kuvat ovat täältä.

Meidän kotipihalle tänne Turkuun satoi ensilumi tiistai-iltana. Milloin teille satoi?