2016

Kulunut vuosi oli täynnä ylä- ja alamäkiä sekä melko merkittäviä tapahtumia. Mä en enää muista mun uuden vuoden lupauksia, mutten varmaan saanut (taaskaan) yhtäkään toteutettua. Siksi mun ainoa tavoite vuonna 2017 on olla onnellinen.

Tää vuosi 2016 on ollut tosi hajanainen, mikä johtuu luultavasti siitä, että puolessa välissä yläaste vaihtui lukioksi ja elämä nyt lukiossa tuntuu olevan aivan erilaista kuin yläasteella oli. Ajattelin, että tiivistämällä vuotta päiväkirjan avulla auttaisi, mutten edelleenkään osaa ajatella olleeni yläasteella tämän vuoden aikana. No, tiivistin kuitenkin.

1 Tammikuu|2&3 Helmikuu

Tammikuu. Jotenkin mä oon ehtinyt unohtaa, että olin joskus ysillä, vaikka siitä on vain vähän päälle puoli vuotta. Päiväkirjaan en oo kirjoittanut tammikuulta mitään merkittävää, mutta taisin olla vähän ihastunut.

Helmikuu. Vietin tähän mennessä parhaan ystävänpäiväni parin kaverin kanssa käymällä katsomassa How to Be Singlen leffateatterissa. Hiihtolomaa vietin Helsingissä ja ärsyynnyin siitä, etten osannut tehdä itselleni ranskalaisia. Jotain oon tän vuoden aikana oppinut, koska ranskalaiset sujuu tätä nykyä aika hyvin!

Maaliskuu taisi kulua aika normaalisti, ellei viikon kuumetta lasketa.

1 5 Seconds of Summer -keikka|2 Mökkimaisema|3 Peace Wall Belfastissa


Huhtikuussa mä pelkäsin tulevaisuutta, stressasin kesätöistä (joita en sitten saanut) ja kävin Vertti-konsertissa. Pääsin myös hieman tutustumaan erilaisiin kulttuureihin, kun kävin maahanmuuttajakaverini siskon synttäreillä.

Toukokuu. Kävin Helsingissä kahdesti, ensin kuvis- ja kässäryhmien kanssa Ateneumissa ja Kiasmassa, myöhemmin luokkaretkellä Linnanmäellä. Molemmilla kerroilla oli tosi kivaa ja oon halunnut päästä Kiasmaan uudemman kerran.

Kesäkuu. Oppivelvollisuus vihdoin suoritettu! Ennen sitä kävin muutaman kaverin kanssa 5 Seconds of Summerin keikalla. Pääsin lukioon, johon halusinkin ja lomailin Dublinissa ja Belfastissa. Mä rakastuin Dubliniin ja haluaisin sinne jo takaisin! Totta kai mökkeilykin kuului kesäkuuhun.

1. Mökiltä|2. Menossa siskon rippijuhliin

Heinäkuu. Kävin Helsingissä shoppailemassa kaverin kanssa ja juhlin serkun ja siskon ripiltä pääsyä. Täytin (vihdoin) 16 vuotta ja vietin synttäreitäni käymällä Särkänniemessä. Myös bloggaaminen alkoi tässä kuussa.

Elokuu. Koulu alkoi. Lukio alkoi. Kavereilla oli synttäreitä (ja oon teipannut yhden kuitin jostain synttärilahjasta mun päiväkirjan väliin). Kuun lopulla koulu alkoi stressata, vaikka alku olikin tosi hyvä.
Eokuun luetuin blogipostaus: Arjen alku

1 Syyskuu|2 Lokakuu

Syyskuu. Ihan onnistuneet koulukuvat saapuivat ja kävin C- ja D-ryhmille tarkoitetuissa nyyttäreissä, vaikka se osoittautuikin vähän turhaksi. Ekan koeviikon stressi saapui samaan aikaan Turun kirjamessujen kanssa. Blogi pysyi hiljaisena koko syyskuun.

Lokakuu. Sain motivaatiota espanjan opiskeluun, vaikka päätin lopettaa sen jo puoli vuotta sitten. Kokeidenpalautus osoitti koeviikon menneen ihan hyvin.
Lokakuun luetuin blogipostaus: Lokakuussa olin onnellinen, koska...

1 Jouluvaloja|2 Piparkakkutalo|3 Jouluaatolta

Marraskuu. Toinen koeviikko stressasi eivätkä kokeet menneet niin hyvin kuin olisi pitänyt. Olin silti onnellinen, että toinen jakso oli ohi, sillä vihasin sitä. Kävin myös Kouvolassa juhlimassa serkun 3-vuotis synttäreitä.

Marraskuun luetuin blogipostaus: Movie Monday #1

Joulukuu. Innostuin joulusta ja panostin joululahjoihin muita vuosia enemmän. Joululoma alkoi ja pääsin vihdoin rentoutumaan. Joulu meni erittäin hyvin sukulaisten kanssa. Pääsin myös käymään niin Ruotsissa kuin laivallakin pitkästä aikaa muutaman kaverin kanssa.
Joulukuun luetuin blogipostaus: Leffalippuja, lämpimiä yöpukuja...

Vuosi 2016 oli ihan hyvä vuosi. Miten teidän vuosi meni?

Lempibiisit 2016

Näistä mä pidin eniten ainakin jossain vaiheessa vuotta ja suurinta osaa voisin kuunnella edelleenkin. Mitä biisejä kuuntelitte tänä vuonna?

Leffalippuja, lämpimiä yöpukuja...

Joulu on ohi (tai jouluinnostus, loppiaiseenhan se joulu oikeasti päättyy) ja pian alkaa taas seuraava vuosi. Ennen vuotta 2017 mä ehdin vielä käymään Ruotsissa ja palaamaan takaisinkin. Lähtö on siis tänään illemmalla. Nyt mä kuitenkin palaan vielä hetkeksi jouluun ja esittelen muutamia saamiani joululahjoja.
Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin. Toivoin tätä ja Emma Clinen Tytöt-kirjaa joululahjaksi, mutta sain vain tämän. Kirja kertoo Peetusta, joka on kastettu Petraksi. Hän on transpoika ja täytettyään 18 vuotta hän menee korjausleikkaukseen.

Irrallinen levyasema. Vaikka mä kuinka tykkäänkin tästä mun uudesta koneesta, välillä tuntuu, ettei tässä olisi riittävästi USB-reikiä. Levyasemakin tästä puuttuu, joten on viimeisen puolen vuoden aikana lainannut siskoni konetta katsoessani sarjojen tuotantokausia levyiltä. Nyt mun ei enää tarvitse odottaa siskoa pois koneeltaan eikä hänen tarvitse ärsyyntyä huoneeseeni jääneestä koneestaan, koska voin katsoa levyjä omallakin koneella. Olenkin jo ehtinyt katsoa One Tree Hillin ensimmäisen tuotantokauden.

Lämmin yöpuku. Äitiä ärsyttää, että nukun yöpuvun siasta hupparissa ja lökäreissä. Mulla on usein öisin niin kylmä, ettei aina kolmetkaan villasukat riitä lämmittämään mua ja joskus mulla on kaksi paksua peittoa päällekkäin. Äiti päätti ratkaista tämän yöpukuärsytyksensä ostamalla mulle lämpimän ja oikeanlaisen yöpuvun.


Marimekon kukkaro. Mun tädiltä saa aina jotain Marimekon tuotteita ja onhan tämäkin aika söpö. Ainakin väliaikaiseen käyttöön tämä tulee, koska mun lompakon vetoketju meni rikki eikä kolikot enää pysy siellä. Saa nähdä jatkuuko tämän käyttö vai tuntuuko musta liian mummolta käyttäessäni tätä (haha).

Leffaliput ja lahjakortti. Mä kävin alkuvuodesta leffassa ainakin kerran kuukaudessa, mutta syksyllä se jäi vähän vähäisemmäksi juuri rahan puutteen vuoksi. Nyt mä sain kolme leffalippua eli alkuvuoden leffakäynnit on turvattu! Ollaan suunniteltu, että käytäisiin katsomassa ainakin Kaikenkattava kauneus. Ja toi Bik Bokin lahjakortti tulee todellakin tarpeeseen!

Mitä joululahjoja te saitte ja mikä oli paras?

Loma!

Vihdoinkin voin ottaa lomaa liikoja vaativasta filosofian opettajasta ja aikaa vievästä läksykasasta! Läksykasa on kyllä lomaillut jo vähän pidempään, sillä olin viimeisenä viikkona jo niin joulutunnelmissa, ettei fysiikan läksyt oikein houkutelleet. Myös ylimääräinen pitkä päivä lisäsi väsymystä.

Mun joululoma alkoi jo tiistaina joulukirkon ja sitä seuranneen joulupuuron jälkeen. Mun piti laittaa tämä postaus jo silloin, mutten saanut näitä kuvia kaverin koneelta ennen tätä torstai-iltaa. Mulla ei ole paljoa suunnitelmia täksi lomaksi. Joulun vietän perheen ja sukulaisten kanssa kotona ja Tapanin päivän jälkeen lähden parin kaverin kanssa käymään Ruotissa. Mun on jo pidempään tehnyt mieli käydä taas Tukholmassa.

Vaikka mä kuinka toivoisin, koulujutut eivät jätä mua rauhaan lomallakaan. Ensimmäisenä päivänä loman jälkeen mua odottaa matikankoe. Edellinen kurssi ei mennyt niin kuin toivoin, joten tähän on vähän pakko panostaa. Myös isot ruotsin ja englannin sanakokeet odottavat mua. Taisin lisäksi valita vähän liian paksun kirjan luettavaksi äidinkielen kurssilla.


Huomisen joulun mä aion viettää kuitenkin suvun seurassa rentoutuen ja aloitan kouluhommiin valmistautumisen vasta uuden vuoden jälkeen. Enkä mä jaksa (enkä aio) rehkiä hiki hatussa varmaan silloinkaan. Loma on loma ja silloin kuuluu rentoutua!

Mä todella yritän palata mun entiseen postaustahtiini tässä lähiaikoina ja mulla on kyllä suunnitelmia seuraaville viikoille. Mun oli tarkoitus tehdä ennen joulua pari postausta, mutten saanut niihin kuvia ja näidenkin saamiseen meni aikaa. Ehkä mä pikkuhiljaa löydän sen oikean tahdin taas.

Hyvää joulua!

Joulusoittolista

Mä aloitin joululaulujen kuuntelun tänä vuonna jo marraskuun alussa. Enimmäkseen oon kuunnellut mun viime vuonna kokoamaani listaa, jossa on kaikki mun lempijoululaulut. Tänä vuonna listalta on löytynyt muutama, joita oon kuunnellut taukoamatta. Tämä on siis tiivistetty lista mun 60 biisiä sisältävästä joulusoittolistasta, jonka voit kuunnella täältä.

Band of Merrymakers - Must Be Christmas oli mun lempijoulubiisi myös viime vuonna, vaikkei mun muu perhe tuntunut automatkoilla välittävän siitä. Kerran Joulukuun aikaan -biisin pääsy listalleni joka vuosi johtuu Anastasia-leffasta, johon rakastuin ensinäkemältä.

Mä tykkään erityisesti biiseistä, jotka saa mut nauramaan ja I Want a Hippopotamus for Christmas on yksi niistä. Ainakin ekalla kuuntelukerralla nauroin sille. Happy Christmas (War Is Over) päätyi mun listalle kuultuani sen koulun joulujuhlassa alemman luokan esittämänä. Christmas Wrapping on biisi, jota mä kuuntelen aina pipareita leipoessani.

Mikä on teidän lempijoululaulu?

Ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin...

Jotenkin siinä aina vaan käy niin, että koeviikon stressi painaa päälle eikä mun tee sen jälkeen vähään aikaan mieli kirjoittaa. Mulla on ollu paljon postausideoita, mutten ole saanut toteutettua niitä. Mun oli tarkoitus tehdä joulukalenterikin ja olin tehnyt joitain postauksia valmiiksi, mutta niiden viimeistely jäi. Mun ei oikeastaan tehnyt mieli avatakaan konetta huonosti menneen koeviikon jälkeen.

Stressin lisäksi mä oon pelännyt meidän koiran puolesta. Se on jo pitkään ollut tosi levottomana ja vaikuttanut siltä kuin sillä olisi joku hätä. Kun se sitten vietiin eläinlääkärille, mä odotin koko ajan, että mulle kerrottaisiin sen lopettamisesta. Onhan se jo 13-vuotias. Eläinlääkäri totesikin, että sen ainoa vaiva on vanhuus. Se ei oikein näe eikä kuule mitään ja sen lihakset ovat surkastuneet niin, että niveliin sattuu. Nyt sillä on kuitenkin kipulääkkeet ja se vaikuttaa tosi hyvinvoivalta!

Mitä mä sitten olen tehnyt viime aikoina?

Mä oon keskittynyt joulujuttujen tekoon. Oon askarrellut muutamat joulukortit, leiponut piparkakkutalon sekä ison kasan pipareita, kuunnellut joululauluja ja katsonut joululeffoja. Pian on siis odotettavissa Movie Mondayn toinen osa, jossa keskitytään joululeffoihin!

Mä myös luin ihan kokonaisen kirjan tänä aikana! Oon pitkään ehtinyt saamaan kaikki kirjat vain puoleen väliin asti. Siinä vaiheessa mun kiinnostus yleensä loppuu, ellei kyseessä ole äidinkielen pakollinen kirja. Nyt mä sain luettua Jojo Moyesin Jos olisit tässä loppuun asti.

Ensi viikolla mua odottaa uskonnon välikoe (ja kokeenpalautukset), mutten ole kovinkaan huolissani siitä. Yritän päästä takaisin mun normaaliin postaustahtiin taas lähiaikoina.

7 parasta asiaa Vampyyripäiväkirjojen seiskakaudesta

Huom! Lista saattaa hieman spoilata, älä lue, jos haluat pitää itsesi vielä pimennossa ihan kaikesta!

Sain Vamppyyripäiväkirjojen seitsemännen kauden katsottua juuri vähän aikaa sitten. Olin odottanut tätä ihan sika kauan ja pakko sanoa, tää kausi ylitti mun odotukset. Moni kouluprojekti sai jäädä hetkeksi sivuun, vaikka mun suosikkikauden paikkaa pitää edelleen viides kausi. Kuten pari edellistä kautta, mä lainasin tämänkin mun kaverilta (kiitti ihan sikana jos luet tätä!). Joten tässä 7 parasta asiaa tältä kaudelta.

1. Uudet parit, joiden shippaamista en edes ajatellut, mutta jotka toimivat silti erittäin hyvin. Varsinkin Bonnie on mun mielestä erityisen söpö uuden kultansa kanssa.

2. Ajassa hyppivä tarinankerronta tekee kaudesta vieläkin kiinnostavamman. Pienet hypyt kolmen vuoden päähän tulevaisuuteen sai mut haluamaan tietää lisää kaikesta siitä, mitä siinä välissä tapahtui ja mikä johti niihin yllättäviin tapahtumiin.

3. Uusista pahiksista saa taas ärsyyntyä. Silti mun mielestä aikaisempien kausien pahikset olivat paljon ärsyttävämpiä. Mä vihasin Katherinea, mutta Kai taitaa olla mun ärsyttävyyslistalla ykkösenä. Melkein pelkästään kuudennen kauden lopun takia.

4. Uusi kausi oikeasti koukuttaa ja ylittää odotukset. Mä ainakin odotin tosi tylsää ja väkisin jatkettua kautta kuudennen lopetuksen takia. Kuudes kausi oli muutenkin vähän tylsä, eikä edes kovin kiinnostava.

5. (SPOILERI! Älä lue ellet ole katsonut kuudetta kautta) Elenan puuttuminen ei häirinnyt olenkaan. Elenan rooli on muutenkin pienentynyt kausi kaudelta, enkä jäänyt kaipaamaan mitään muuta kuin niitä ihania Delena kohtauksia. (Jep, oon Team Damon)

6. Vauvat!

7. Kauden lopetus on hyvä. Ei liian ärsyttävä (seuraava vuosi ei ole yhtä kärsimyksen täytteinen kuin viidennen kauden jälkeinen), mutta kuitenkin pieni cliffhangeri. En malta odottaa kasikautta!

Mä aloitin Vampyyripäiväkirjojen katsomisen pari vuotta sitten ja mä rakastan sitä (ja Damonia) edelleen yhtä paljon kuin silloin. Mutta nyt kun mulla ei ole yhtäkään kautta katsottavana, mä menen tekemään ne kouluhommat oikeasti. Tai sitten käperryn sohvannurkkaan ja alan katsoa the 100 -sarjan kolmatta kautta.

Oletteko jo katsoneet Vampyyripäiväkirjojen seitsemännen kauden? Mitä tykkäsitte siitä?

En tahtoisi päästää irti

Siivosin tässä yksi päivä mun Right now-listaa eli listaa, jolle tungen kaikki mun sen hetken lempibiisit. Päädyin lopulta poistamaan vain pari biisiä, vaikka tiedän hyppääväni lähes kaikkien biisien yli bussimatkoilla. Tai niin monen kuin ilmaisella Spotifylla on mahdollista. Ja joka ikisellä bussimatkalla mä ikävöin niitä aikoja kun vielä pystyin hyppäämään jokaisen biisin yli Spotify Premiumilla. Mainoksetkaan ei ärsytä mua niin paljon kuin huonot biisit, joita ei voi skipata.

Mun vaatekaappi pursuaa vaatteista. Joka ikinen aamu mä päivittelen kuinka mun pitäisi siivota se ja karsia pois kaikki ne vaatteet, joita en enää käytä. Voisin vaikka myydä ne ja saada rahaa. Silti siivotessani saan itseni uskomaan, että tulen vielä joku päivä käyttämään 3 vuotta vanhaa paitaa, jota vihasin jo ostaessani.

Miksi asioista luopuminen on niin vaikeaa? Vaikka kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin biisit yhdellä listalla tai vaate, jolla ei edes ole niin suurta tunnearvoa. Mulla ainakin luopumisen vaikeus ulottuu myös vanhoihin tapoihin ja muistoihin. Mun on vaikea hyväksyä etääntyminen vanhasta kaverista. Silti mä en ole koskaan ajatellut pelkääväni uutta. Päinvastoin, yleensä mä olen innoissani uusista asioista.

Ehkä mä vaan pelkään, ettei uusi ole yhtä hyvä kuin vanha.

Ärsyttää

Ärsyttää, kun en ehtinyt ostaa uusia talvikenkiä ennen ensilumen satamista.
Ärsyttää, kun tuulee vastatuuleen.

Ärsyttää, kun helpoksi luulemani matikankoe onkin vaikea.

Ärsyttää, kun musiikintunnilla pitää laulaa heti aamusta. Tai soittaa kitaraa, vaikka sormet on jäässä.

Ärsyttää, kun jokaisella kurssilla pitää tehdä joku projekti.

Ärsyttää, kun joku puhuu ärsyttävästi.

Ärsyttää, kun kavereiden on käytävä joka tunnin välissä vessassa.

Ärsyttää, kun pääsen kotiin viisi minuuttia normaalia myöhemmin juututtuani hitaasti kävelevän mummojoukon taakse.

Ärsyttää, kun en saa aloitettua minkään kouluhomman tekoa.

Ärsyttää, kun en saa bussista istumapaikkaa.


Ärsyttää, kun koneesta loppuu akku ennen viimeistä tuntia.
Ärsyttää, kun kännykästä loppuu akku ekan tunnin jälkeen ja matkalaturi jäi kotiin.
Ärsyttää, kun bussikuski alkaa säätää juuri ennen omaa pysäkkiä, eikä millään jaksaisi kävellä sitä ylimääräistä 200 metriä.
Ärsyttää, kun säästöpossussa ei ole edes sitä paria kymmentä senttiä tikkariin.
(tämän kirjoittamisen jälkeen löysin pöydältä 20 senttiä)

Ärsyttää, kun kaikki kivat sukat loppuu.
Ärsyttää, kun koira sotkee vastasiivotun talon.
Ärsyttää kaikki.
Mikä teitä on ärsyttänyt viime aikoina?

Kun vaan itkettää

Viime keskiviikon ja torstain välinen yö ei ollut mun parhaimpia. Monen pienen asian yhdistelmä aiheutti mulle tosi huonon olon ja mä sain itkeä pitkälle aamuyöhön. Pieni osa saattoi johtua Trumpin voiton aiheuttamasta katkeruudesta, mutta saattaa olla ettei. Mä en loppujen lopuksi edes tiedä mikä sai mut valvomaan niin pitkään kyyneleet silmissä. Mutta ei niistä syistä sen enempää.

Mulle on aika harvinaista itkeä noin paljon. Vaikka kyllä mä itken, aika useinkin. Mulla on kuitenkin tiettyjä juttuja, joiden tekeminen auttaa mua saamaan ajatuksen muualle ja näiden vinkkien ansiosta mä sain nytkin ne muutaman tunnin yöunet (torstai sujui koulussa sitten vähän väsyneemmin). Nää jutut siis auttaa mua mun huonoon oloon.

Kirjoittaminen. Mulla on päiväkirja, jota kirjoitan yleensä ollessani erittäin surullinen tai erittäin iloinen. Tai vain erittäin tylsistynyt. Päiväkirjan lisäksi mä kirjoitan yleensä mun kännykän muistioon lyhyitä runoja, joista ei löydä päätä tai häntää enää seuraavana päivänä. Mä taisin keskiviikkona kirjoittaa jotain tänne blogiinkin luonnokseksi, mutta poistin jutun heti aamulla. Onneksi en ehtinyt julkaista sitä!

Lukeminen. Mua helpottaa toiseen maailmaan ja toisen ihmisen elämään eläytyminen. Joskus yhden sivun lukeminen on tarpeeksi, joinain öinä mun pitää lukea koko kirja.

Pinterestin selaaminen. Kukaan mun tuttu ei seuraa mua pinterestissä, enkä mä seuraa ketään mun tutta. Jotenkin pinterestistä on tullut mulle se oma rauhan palatsi, vaikkei mua oikeastaan kiinnosta suurin osa jutuista, joihin siellä törmään. Jokin siinä vaan saa mut rauhoittumaan.

Onko teillä lisää vinkkejä?

PS. Hyvää isänpäivää!

Vinkit täydelliseen aamuun

Kun mulla on (yleensä sunnuntaina) aikaa aamuisin, mä haluan viettää niin hitaan ja  rentouttavan aamun kuin vain mahdollista. Vaikka mun pitäisi sinä päivänä tehdä vaikka mitä, mä yleensä otan aamun itselleni ja yritän rentoutua. Joten tässä on mun vinkit sellaiseen täydelliseen, rentouttavaan aamuun!

Älä nouse heti herättyäsi, mutta älä yritä nukahtaa uudelleen. Vaikka mä ainakin eksyn helposti aamuisin takaisin unimaailmaan, kirjan lukeminen tai pelkkä somejen selaaminen rentouttaa mua enemmän kuin epämääräinen katkonainen torkku-uni.

Älä ota kännykkää aamupalalle, vaikka sun sängyssä aloitettu somejen selaaminen olisikin jäänyt kesken. Lue lehteä tai mainoksia tai vain tuijottele ulos ikkunasta naapurien tekemisiä.

Valmista itsellesi kunnon aamupala ja käytä siihen aikaa normaalia enemmän. Älä kiirehdi tekemään asioita leivän ollessa paahtimessa tai kaakaon mikrossa. Hyvä, kunnon aamupala saa mut ainakin heti paremmalle tuulelle ja mulla on sunnuntaille oma aamupalakippo.

Käytä aamupalalla aikaa. Vaivalla valmistettu aamupala on mukava syödä kiireettömästi.

Käy suihkussa. Tai kylvyssä, kummasta tykkäät enemmän. Sen lisäksi, että saat pienen mietintätauon, puhtaana ja suihkunraikkaana on paljon mukavampi aloittaa uusi päivä, vaikket olisi menossakaan mihinkään.

Mikä tekee teidän aamuista täydellisen?

Movie Monday #1

Mun tulee nykyään katsottua sen verran paljon leffoja, että ajattelin aloittaa tällaisen Movie Monday sarjan. Jokaisessa postauksessa esittelisin noin kolme viime aikoina katsomaani hyvää leffaa ja suosittelisin niitä teille. Näitä ei kuitenkaan ilmestyisi joka viikko, koska blogini olisi muuten täynnä näitä. Lisäksi mä katson enimmäkseen huonoja leffoja, joten en saisi kolmea leffaa kasaan viikossa. (haha)

Slummien miljonääri (2008)
Kaikki tietävät Haluatko miljonääriksi? -tietokilpailun. Slummien miljonääri kertoo intialaispoika Jamal Malikista, joka on vastannut kaikkiin tietokilpailun kysymyksiin oikein ennen viimeistä kysymystä. Hänet pidätetään epäiltynä huijauksesta, sillä miten muka nuori slummipoika voisi tietää kaiken? Leffassa saadaan tietää Jamalin vaikeasta lapsuudesta hänen kertoessaan, miten tiesi vastaukset kaikkiin kysymyksiin.

Slummien miljonääri tuli vähän aikaa sitten TV:stä ja jo silloin joku kaverini suositteli tätä minulle. Ajattelin hankkivani sen kirjastosta, kunhan olen ensin hommannut uuden kirjastokortin (mikä mun on pitänyt tehdä jo kolme vuotta). Kuulin monilta muiltakin pelkkää hyvää tästä leffasta, joten katsoin sen heti huomattuani sen Netflixissä.

Mä tykkäsin eniten siitä, miten leffa hyppii kiinnostavasti menneisyyteen ja takaisin nykyhetkeen. Jamalin lapsuudesta kerrottiin kiinnostavasti, enkä mä tylsistynyt leffan aikana ollenkaan.

Warm Bodies (2013)
Juoni tiivistettynä: Zombie rakastuu ihmiseen. Siinä kaikki mitä tiesin ennen leffan katsomista ja mä oon tyytyväinen, etten tiennyt muuta. Vaikka tuo rakastuminen onkin koko ajan leffan keskiössä, siinä on paljon muuta, mitä en odottanut.

Mä halusin nähdä tämän jo silloin 12-13-vuotiaana, kun tämä ilmestyi. Leffateatteriin meneminen tuntui vielä silloin liian vaivalloiselta ja kun löysin tämän Viaplaysta (joka mulla joskus oli), mua ei vain kiinnostanut katsoa tätä. Muutama ilta sitten hypähdin innosta huomatessani tämän Netflixissä ja aloitin heti katsomisen.

Mä tykkäsin tästä juuri siksi, että tässä oli vähän muutakin kun sitä rakkautta. Muuten leffassa se rakkauden pelastava vaikutus meni vähän yli, mutta mua enemmän nauratti kuin ärsytti se. Loppujen lopuksi rakkaustarina oli aika söpö.

Synttärit (1984)
Päähenkilö Samanthan syntymäpäivä unohdetaan, kun hän täyttää 16 vuotta, koska hänen siskonsa on menossa naimisiin seuraavana päivänä. Lisäksi hän on ihastunut koulun suosittuun poikaan(jolla on kaiken lisäksi tyttöystävä), kun taas nörttipoika on ihastunut Samanthaan.

En pitänyt leffasta nähtyäni sen ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten. Katsoin sen kuitenkin pari viikkoa sitten uudestaan tylsyyksissäni ja tällä kertaa mä tykkäsin siitä ja se sai mut nauramaan! Varsinkin Samanthan isovanhempien mukanaan tuoma kiinalainen vaihto-oppilas on naurettavan seko uuden tyttöystävänsä kanssa.

Olisiko teillä jotain hyviä leffasuosituksia?

Mitä halloweenin jälkeen?

Vastatakseni otsikon kysymykseen: no tietenkin joulu! Mä rakastan joulua ja sen odotus alkaa heti, kun halloween on ohi ja marraskuu alkaa. Mä rakastan joululauluja, pipareita ja siskojen kanssa yhdessä leipomista. Mä rakastan joulukuusen koristelua ja niitä koristeita, ensilumen satamista, vaikkei sitä lunta jouluksi jäisikään ja kaikkia niitä jouluohjelmia, joiden katsominen muuhun aikaan vuodesta tuntuu tyhmältä.

Mutta parasta joulussa on ehdottomasti se odotus.


Kuvat ovat täältä.

Meidän kotipihalle tänne Turkuun satoi ensilumi tiistai-iltana. Milloin teille satoi?

Lokakuussa olin onnellinen, koska...

...lehdet. Ja se syksyinen fiilis, joka niiden mukana tuli.

...mulle tuli vihdoinkin se syksyinen fiilis (kuten ylempänä jo sanoinkin), jota mulle ei yleensä vielä syyskuussa tule.

...toinen jakso alkoi. Ja eka koeviikko oli ohi. Musta tuntuu vihdoinkin siltä, että koulu on oikeasti alkanut. Toisaalta en enää jaksa tehdä läksyjä (heh) eikä muutaman viikon päässä odottava uusi koeviikko kuulosta kovin houkuttelevalta.

...mulla oli aikaa katsoa kaikki ne leffat, jotka olin halunnut katsoa jo pitkään. Sain käpertyä illalla sohvalle peiton alle ja uppoutua leffan maailmaan läksypinon kasvaessa. Mun seuraavasta koeviikosta tulee kyllä kamala!

...kävin leffateatterissa pitkästä aikaa. Yleensä mä katon enemmän leffoja leffateatterissa kuin kotona, mutta viime aikoina se on mennyt vähän toisinpäin. Kävin parin kaverin kanssa katsomassa Infernon syyslomalla, mutta leffa ei vastannut odotuksiani. Mua ei oikeastaan olisi kiinnostanut, vaikka Tom Hanks ei olisi saanut pelastettua maailmaa rutolta.

...yökyläily ja aamuyön väsyneet jutut ovat vaan parhaita. Sipsien syöminen kavereiden kanssa keskellä yötä Netflixiä katsoen on ihan eri juttu kuin saman tekeminen yksin tai keskellä päivää.

...tortillat maistuvat taivaallisilta pitkän tauon jälkeen. Tai maistuisivat ne varmaan muutenkin, mutta lokakuussa söin niitä pitkästä aikaa.

Mikä teki teidät onnelliseksi lokakuussa?

6 parasta kauhuleffaa viikonlopuksi (jotka löytyvät Netflixistä)

Maanantaina on halloween ja mä rakastan katsoa kauhuleffoja näihin aikoihin. Siksi siis ainakin osa tästä seuraavasta viikonlopusta menee niiden parissa, vaikka tulenkin katumaan sitä heti maanantaiaamuna, koska mulla on muutaman aloittamattoman kouluprojektin palautus ensi viikolla. Kokosin kuitenkin lyhyen listan tähän mun mielestä hyvistä kauhuleffoista, jotka löytyvät myös Netflixistä.

Silent hill   Pelisarjaan perustuvassa leffassa äiti vie tyttärensä autioituneeseen kaupunkiin, josta tytär puhuu unissaan. Arvata saattaa, ettei kaikki mene suunnitelmien mukaisesti. Tässä leffassa mua ainakin hämmensi viimeinen kohtaus ja mun oli pakko googlata mitä siinä tapahtui leffan päätyttyä.

The Unborn   Nuori nainen näkee painajaisia ja saa outoja näkyjä ja pian hänen ystävillensäkin alkaa tapahtua outoja. Leffa saa kiinnostumaan siitä, mitä painajaisten takana on ja miten menneisyys liittyy asiaan. Vaikka luin melkoisesti huonoja kommentteja leffasta, pidin itse erityisesti juonesta.

The Amityville Horror   Perhe muuttaa halpaan, isoon taloon, jossa on aikaisemmin murhattu kokonainen perhe. Onko vaikea arvata, että pian alkaa tapahtua kummia? Ennen leffan katsomista kannattaa selata nopeasti Amityvillen tarina esim. täältä, sillä leffa perustuu tositapahtumiin. (Kannattaa laittaa äänet pois ennen linkin avaamista) Olenko ainoa, joka (SPOILERIVAROITUS) ei antanut anteeksi koiran kuolemaa?

Scream   Monesti nähty leffa, jonka voi taas katsoa. Jatko-osat eivät sitten olekaan kovin hyviä, eivät oikeastaan edes katsomisen arvoisia.

Viimeinen talo vasemmalla   Mitä tapahtuu, kun paljastuu, että oudoilta vaikuttavat vieraat raiskasivat talon isännän tyttären? Hyvä leffa, jos haluaa nähdä jotain vähän ällöttävämpää.

Hohto   Katsellessa kuinka perheen isä tulee hulluksi hotellissa, jossa on aikaisemmin murhattu perhe, voi samalla nauraa leffan vanhuudelle. Ainakin jossain vaiheessa Netflix oli suomentanut pojan hokeman "redrum" (väärinpäin murder) punaiseksi huoneeksi. Kertokaa mulle onko se edelleen siellä!

"Jokaisella on ongelmia"

"Jokaisella on ongelmia. Jotkut osaavat piilottaa ne, mutta jokaisella on ongelmia", sanoi pappa. Istuin pari kesää sitten hänen kanssaan mökillä pihakeinussa ja kuuntelin, kun hän kertoi omasta nuoruudestaan ja antoi elämänohjeita. Monikaan niistä ei jäänyt mieleeni, mutta tuon minä muistan edelleen.

Oletan usein, että muiden elämä on helppoa ja että olen ainoa, joka itkee päiväkirjalleen huonosta päivästä tai stressaa pienistä asioista. Kaikkien kavereideni elämät näyttävät päällepäin täydellisiltä ja huomaan välillä kadehtivani heitä. Tajusin vasta pari vuotta sitten avauduttuani pitkästä aikaa yhdelle kavereistani, että heilläkin on omia ongelmia. Osa samanlaisia kuin omani enkä ole ongelmieni kanssa yksin.

Oivallukseni jälkeen tajusin, ettei kukaan ole täydellinen. Kaikilla on pelkoja ja kaikki ovat epävarmoja jostain. Oli se sitten ulkonäköön tai johonkin muuhun liittyvää. Aloin katsoa muita eri tavalla. En nähnyt muita enää jumalallisina hahmoina, joiden ei tarvinnut huolehtia samanlaisista lapsellisista ongelmista kuin minun. Omatkin ongelmani tuntuivat paljon pienemmiltä, kun tiesin, etten ollut ainoa. Se teki elämästäni paljon helpompaa.

Be kind, for everyone you meet is fighting a hard battle

Kun tiedän, etten ole ainoa minun on paljon helpompi avautua toisille. Minun on helpompi uskoa, että jollain toisella voi olla samankaltaisia ongelmia ja joku voi auttaa minua pääsemään niistä yli. En myöskään kohtele toisia, kuin he ansaitsisivat minua huonompaa kohtelua, sillä he eivät joudu kamppailemaan samanlaisten asioiden kanssa kuin minä arjessa. Kun tiedän, että jotain muutakin jännittää puheen pitäminen, en jännitä enää niin paljoa.

Olen saanut isovanhemmiltani monia hyviä neuvoja, joista olen hyvin kiitollinen ja tämä on vain yksi niistä. Millaisia neuvoja te olette saaneet isovanhemmiltanne?

5 asiaa, jotka opin ekasta koeviikosta

Moi!

Koulun alkamisen jälkeen en ole tänne paljoa kirjoitellut. Stressi ja muut kouluhommat puskivat päälle, enkä pystynyt kirjoittamaan mitään niinä parina kertana kun blogin avasin. Nyt musta tuntuu, että mä osaan aikatauluttaa paremmin asioita ja pystyn ehkä jatkamaan blogin kirjoittamistakin.

Mun eka koeviikko ei mennyt ihan niin kuin odotin. Luulin, etten saisi yhtäkään koetta valmiiksi ajallaan, mutta lähdin viimeisten joukossa vain parista kokeesta. Oletin myös, ettei mun tarvitsisi lukea ruotsin kokeeseen oikeastaan yhtään. No, tulokset osoittavat toista. Joten mitä mä opin ensimmäisestä koeviikosta?

1. Pieni stressi on mulle vain hyvä juttu. Kokeet, joita stressasin, sujuivat paljon paremmin kuin ne, joista en ollut huolehtinut ollenkaan.

2. Muistiinpanojen tekeminen tietokoneella ei ole mun juttu. Tein parin aineen muistiinpanot tietokoneella, koska en jaksanut raahata vihkoja mukana ja ajattelin sen olevan helpompaa. Niiden kanssa oli kuitenkin paljon hankalampi harjoitella kokeeseen ja yhteiskuntaopin välikoe (johon tein muistiinpanot koneella) sujui paljon huonommin kuin koeviikon koe (johon tein muistiinpanot vihkoon)

3. Mun on opeteltava tekemään lukuaikataulu. Mä kyllä tällekin koeviikolle tein sellaisen, mutta se osoittautui toimimattomaksi. Seuraavaa aikataulua tehdessäni mun täytyy kiinnittää huomiota myös kappaleiden pituuksiin eikä vain määrään.

4. Mun pitää unohtaa Netflix koko viikoksi. En jaksa edes laskea kuinka monta kertaa unohduin katsomaan jotain uutta sarjaa, vaikken ollut aloittanutkaan seuraavan päivän kokeeseen lukemista.

5. Kouluhommat eivät lopu koeviikon loppumiseen. Uusi jakso alkaa ja läksyjä tulee taas kasoittain. Koeviikon rentous alkaa tuntua taas parin päivän päästä lomalta.